sunnuntai 28. elokuuta 2016

Valamon luostarissa






Lauantaina kävimme Heidäveden luostareissa loppukesän retkellä.  Valamon luostarissa asuu kymmenen veljestöön kuuluvaa jäsentä  keski-iältään 45 vuotta, hämmästyttävää.  Oletin keski-iän olevan huomattavasti korkeampi.  Lisäksi luostarissa työskentelee paljon talkoolaisia ympäri vuoden.


Luostari onkin kovin nykyaikainen.  Äkkiseltään ei edes tajua olevansa luostarissa, vaan jossain matkailukeskuksessa.  On ravintolaa ja matkamuistomyymälää, jopa viinimyymäläkin.  Väkeä liikkui nytkin melko paljon, vaikka aamuvarhaisesta johtuen, onnistuin saamaan kuvia ilman muita matkailijoita. Valamossa toimii myös kansanopisto, siellä on kirjasto, kulttuurikeskus ja konservointilaitos sekä tietenkin hotelli ja vierasmaja.  Iso yhteisö siis.


Osa rakennuksista on vanhoja, Saastamoisen kartanon aikaisia, mutta todella hyvässä kunnossa.  Veljestöön kuuluu mm. kuuliaisuusveli Savva, puuseppä.  Liekö hänen ja talkoolaisten sekä matkailun tuoman varallisuuden ansiota, että rakennukset ja ympäristö ovat näin hyvin hoidettuja.




Uusi kirkko on hieno ja sen aarteet runsaita.   Toisaalta ihastuin vanhan kirkon vaatimattomaan asuun ja etenkin siellä "museohuoneeseen", munkin asuntoon, keljaan.


Vielä ensi kevääseen eli 17.5.17 saakka luostarissa on avoinna museotasoinen myyntinäyttely.  Itse näyttelyssä kuvaaminen oli kielletty.  Kulttuurikeskuksen tiloissa oli Via Finlandian lisäksi myös luontovalokuvanäyttely sekä historiallinen näyttely alakerrassa. Kaikkien yhteinen pääsylippu oli vain kuusi euroa.  Muita sisäänpääsymaksujahan luostarissa ei ole.


Via Finlandia näyttely oli todella mielenkiintoinen.  Myyntinäyttelyn ollessa kyseessä, oli teosluettelossa myös myyntihinnat, jotka olivatkin kiinnostavia.  Hintataso liikkui 2400-600000 euroon.   Taiteilijaniminä mm. Akseli Gallen-Kallela, Albert Edefelt, Maria Wiik, Ellen Thesleff, Tyko Sallinen, Väinö Aaltonen ja Eero Nelimarkka.   Kaikista taitelijoista oli luettelossa pieni info taulun tietojen lisäksi.  Historiallisessa näyttelyssä oli kerrottu luostarin historiaa ja siihen liittyvää esineistöä oli näytteillä.  Todella hienoja aarteita. 




Kierreltyämme aluetta ja tutustuttuamme eri rakennuksiin, kävimme tietenkin myös luostarin matkamuistomyymälässä, jonka yhdessä nurkkauksessa oli esille myös luostarin omat viinit.  Mukaan lähti pullo jälkiruokaviiniä sekä pullo Vaeltajaa sekä teetä ja tikkunekkuja.


 Luostariin voi tulla lyhyen päiväkäynnin lisäksi myös pitemmäksi aikaa hiljentymään ja nauttimaan kiireettömästä ja rauhallisesta ilmapiiristä, joka onnistunee paremmin ainakin talviaikaan.  Kesäisin paikka on todella suosittu vierailukohde ja väkeä riittää aamukymmenestä ilta yhdeksään, jolloin luostarialue hiljenee.


Vaikka olin muutaman kerran vuosien aikana vieraillut Valamon luostarissa, kerran jopa yöpynytkin työpaikan strategiapäivien aikana, niin en ollut koskaan käynyt luostarin hautausmaalla.
Hautausmaa on  ortodoksisen perinteen mukaisesti mahdollisimman luonnonmukaisessa tilassa.


Suurin osa hautausmaalla olevista risteistä oli vaatimattomia puuristejä.  Karjalaiseen perinteeseen kuuluen siellä näkyi myös haudanpäällisrakennuksia, grobuja.  Tässä Upponallen luojan, Elina Karjalaisen ja hänen miehensä grobu.  Joukosta erottuivat myös esim piispojen ja luostarin johtajien hieman runsaimmin koristellut rautaristit aitauksineen.


Olen käynyt ortodoksisella hautausmaalla myös Venäjän Karjalassa ja minusta nämä hautausmaat ovat jotenkin aavemaisia.  Onhan karjalaisen perinteen mukaan joillakin hautapaikoilla lautanen vainajan herkkuja varten, muistelua varten penkki haudan vieressä ja joissakin risteissä jopa vainajan valokuva.  
Allaoleva hautapaikka kuuluu kirjailija Pentti Saarikoskelle, joka oli elämänsä viimeisinä vuosina viettänyt useita jaksoja Valamossa hiljentymässä.  Haudalla vierailevat ovat tuoneet kirjailijalle kyniä kunnioittaakseen hänen muistoaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti