lauantai 9. heinäkuuta 2016

Viipurin matka ja matkajärjestelyt



Tyttö, Vävy ja Vävyn vanhemmat kävivät viime kesänä päivän kestävällä viisumivapaalla risteilyllä Viipurissa ja jo silloin sovittiin, että tänä kesänä lähdemme koko porukalla kahden päivän viisumivapaalle risteilylle.  Vävyn äiti hoiti matkavaraukset ja saimme jo hyvissä ajoin matkaohjelmat, maksuohjeet yms sähköpostiimme.  Saimaa Travelsin varsinainen risteilyalus m/s Carelia oli valitettavasti vaurioitunut edellisellä matkalla ja matkalle lähdettiin "vara-aluksella" m/s Brahella.   




  Brahe on jonkin verran isompi ja suluissa kulkemiseen oli varattava enemmän aikaa, joten aamulla meidät kuljetettiin Nuijamaan järvelle busseilla, jossa oli passintarkastus bussissa ja siirryimme sitten matkatavaroinemme laivaan.  Hyvä idea oli tulla jo edelliseksi yöksi Lappeenrantaan, jolloin saimme nukkua useamman tunnin pitempään aamulla ja samalla tuli tutustuttua Lappeenrantaankin.  Auton sai jättää ilmaiseen parkkiin satama-alueelle, jossa lähtöselvitys aloitettiin aamulla klo 7.10 alkaen.


Brahe on vanha nostalginen alus, valmistettu Chicagossa vuonna 1943.  Laivaa on  uudistettu ahkerasti, viimeksi vuonna 2011. Vanhaan tyyliin portaat olivat jyrkkiä kerrosten välillä, mutta tunnelma oli "herttainen".


Olimme varanneet jo ennakkoon ruokailut mennen tullen.  Ruoka laivassa oli todella hyvää ja ruokailuun oli riittävästi aikaa ja tilaa.  Ei ollut mitään Tallinnan tai Ruotsin laivojen hässäkkää ja kiirettä, vaan henkilökunta ennätti palvelemaan ja auttamaan.  Ruoka oli tuoretta ja sitä oli riittävästi. Ja mehän syötiin, useasti santsaten.


Matka kesti monta tuntia, mutta hyvässä seurassa ja laivaan tutustuen se ei tuntunut ainakaan menomatkalla pitkältä.  Katseltavaa riitti ja vaikka sää ei ollut mitä parhain, aurinkokannellakin tarkeni olla maisemia ihaillen.   Laivassa oli ruokailutilan lisäksi ravintola, jossa oli esiintyjäkin sekä muuta ohjelmaa.  Janoisimmat tietenkin käyttivät baarin antimia hyödyksi, mutta varsinaisesti matkalla en nähnyt yhtäkään humalassa toikkaroivaa.   Laivassa oli ainakin menomatkalla 131 matkustajaa, osa matkalla päiväksi, osa Viipuriin yöksi, osa Pietariin yöksi tai kahdeksi.

Laivassa oli mitä mainioin laivaemäntä.  Hän hallitsi ainakin kuutta eri kieltä ja vaihtoi niitä sujuvasti "lennossa".  Välillä kuulutuksia  ohitettavista kohteista tuli kovaäänisestä, välillä laivaemäntä kierteli laivalla kertoen Saimaan kanavan historiasta ja  ohi ajamistamme kohteista.

 Matkanjärjestelyt toimivat loistavasti.  Kaikesta huolehdittiin.  Saimme hyvät ohjeet maihinnousulippujen täyttöön ja passin tarkastukseen.  Laivaemäntä saattoi matkustajat ryhmittäin passin tarkastukseen saakka.  Ryhmät olivat jaettu mm. päivämatkailijat, eri hotelleihin matkaavat sekä Pietariin matkaavat.  Heti passintarkastuksen toisella puolen odotti jo suomenkielinen opas, joka ohjeisti lähellä olevaan linja-autoon, joka kuljetti meidät hotelliimme, joka oli kävelymatkan päässä.


Hotellissa opas jakoi huoneiden avaimet ja neuvoi hotellin käytännöistä yms.



Hotelli oli todella siisti ja kansainvälisen tuntuinen useine ravintoloineen ja kattoterasseineen.  Hotellissa sijaitsi myös toimistohuoneita.   Aamupala oli oli runsas ja maittava. 
Hotellissa oli myös taulutv ja toimiva wifi.  Mikä ainakin ilahdutti miesväkeä.


Hotellimme (vasemmanpuoleinen rakennus) sijaitsi aivan torialueen vieressä kauppahallia vastapäätä.  Vieressä oleva punatiilinen rakennus näytti kunnostetulta ja ihastutti upeine yksityiskohtineen.  Myöhemmin saimme tietää, että vain ulkokuori oli kunnostettu etupuolelta.


Hotellin aulassa oli vartija, vanhempi mies, joka piti aulassa liikkuvia silmällä.  Ainakin matkatavarat säilyivät hyvin lähtöpäivänä lukottomassa tilassa hotellin aulassa.  Viipurissa pärjäsi hyvin suomenkielellä kaupoissa ja ravintoloissa, jossa oli myös suomenkieliset ruokalistat.  Ja jos jossain ei Suomen kieltä ymmärretty, niin muutamalla sanalla englantia ja elekielellä pärjäsi.


Sää matkamme aikana oli vaihteleva.  Pääasiassa tihkuutti vettä ja oli viileää.  Toisaalta jaksoi kävellä hyvin, kun ei ollut liian kuuma ja sade oli sen verran vähäistä, jotta se ei haitannut.
Lähtöselvityksetkin sujuivat hyvin satamassa, jossa passintarkastus oli kolme kertaa.  Suomalainen opas tuli jo hyvissä ajoin hotellillemme hakemaan meitä linja-autolla ja saattoi ensimmäiseen tarkastuspisteeseen, jossa oli passintarkastuksen lisäksi "metallinpaljastus", tässäkin tilassa oli matkanjärjestäjän edustaja ohjeistamassa meitä.  Seuraavassa pisteessä oli myös opas vastassa ja heti passin tarkastuksen jälkeen matkaemäntä vastassa.  Missään vaiheessa ei tullut tarvatonta "osaanko" oloa.  Aina oli kielitaitoinen opas lähellä.  


Etukäteen jännitimme vessaoloja.  Laivalla oli useampi vessa, joskin osa todella pieniä peruuttamalla mentäviä.  Hotellissa oli huoneissa isot, siistit kylpyhuoneet ja ainakin hotellin ravintoloissa siistit hyvät wc:t.


Menomatka meni nopeasti, kun kaikki oli uutta, sulut ja maisemat.  Paluumatka tuntui tietenkin pitemmältä, etenkin kun tulimme nyt laivalla Lappeenrannan satamaan saakka.
Ruokailuaika antoi tietenkin vaihtelua matkaan sekä kiertelemällä vuoroin sisätiloissa, vuoroin aurinkokannella istumassa.


Laivassa oli myös pienen pieni tax free myymälä, josta ainakin karkkia tuli ostetuksi.  Salmiakkia ja lakuja.  Suklaakarkkeja sai hyvin Viipuristakin.  Laivalla pystyi vaihtamaan ruplia, joka oli ainoa käyvä valuutta ravintoloissa ja kaupoissa.  Kauppahallissa myyjät halusivat myös euroja.  Laivan tax freessä pystyi myös maksamaan ruplilla, joten viimeiset ruplat sai sinne tuhlattua. 
Paluumatkalle lähdimme Viipurista noin klo 16 ja perillä Lappeenrannassa olimme ennen klo 23.
Passintarkastus Suomessa sujui nopeasti ja kotimatka vauhdilla.


Olimme liikenteessä kahdella autolla, koska kukin pariskunta asuu eri kaupungissa.  Me olimme Vävyn ja Tytön kyydissä heidän kotiinsa saakka, josta jatkoimme sitten kaksistaan matkaa omaan kotiimme.  Kotona olimme noin puoli neljä aamulla auringon jo alkaessa nousta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti