Eilisaamuna lähdin klo 7.20 Miehen kyydissä kohti keskustaa ja linja.autoasemaa. Samalla linja-autoasemalla odottivat paikalliset maahanmuuttajanaiset pääsyä opiskelupaikalle.
Suuremmassa kaupungissa oli rautatieaseman odotushuoneessa hiljaista. Ei ketään muita tuntiin. Odotusaikaa minulle jäi vajaat kaksi tuntia, joka kului lukien Sukututkimuksen avaimet kirjaa. Olin hämmästynyt, että tältä Helsingin junien pääteasemalta, josta lähtee junia myös kohti pohjoista, on lipunmyyntipalvelut lopetettu. Lipunmyyntiautomaatti korvaa ihmiset. Rautateillä oli sattunut henkilöonnettomuus ja jouduimmekin aluksi linja-autokuljetukseen.
Vajaat sata kilometriä etelempänä päästiin junaan ja loppumatka sujuikin joutuisasti. Juna oli täynnä hiihtolomalaisia suksineen ja laukkuineen. Silti tykkään matkustaa junalla, jossa oma paikka on varma ja mukava. Eväätkin riittivät koko matkalle, samoin sukkien neulominen kirjan lukemisen ohessa. Pasilassa olikin sitten jo Pojan perhe vastassa. Juna asemalla oli klo 16.41. Pikku Prinsessa oli nukahtanut autokyytiin ja hämmästys oli melkoinen, kun herättyään huomasi mummon vieressään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti