Eilen aamulla oli hankiaiskeli, kesti minunkin kävellä. Kävimme sitten Koiran kanssa harjulla, metsätiellä, jota paljon kesällä kuljemme. Aamu oli kaunis, aurinko juuri nousemassa. Tänään ei aurinko paista. Lämpötilakin oli plussan puolella eikä minulla ollut enää asiaa hankikävelylle, Koiraa se vielä kesti.
Kävin eilen kirjastosta taas kirjoja luettavaksi, matkalukemiseksi huomenna alkavalle reissulle. Olen niin innoissani, kun olen löytänyt taas lukemisen ilon. Pitkään aikaan en jaksanut keskittyä romaanien lukemiseen, tietopohjaisia kirjoja luin pätkittäin. Lainasin myös uutuustelineestä kirjan Kaksi kotia, 17 tarinaa elämästä vanhempien eron jälkeen, Katariina Hakaniemi 2016.
Luin illalla sen tarinat ja kirjoittajan jälkikirjoitukset, 141 sivua.
Kirjan vanhin haastateltava oli 57 vuotias ja nuorin 13 vuotias. Tämä 13 vuotias tuntui sopeutuneen eroon hyvin, vanhemmat haastateltavat tunsivat monikin katkeruutta erojärjestelyjen suhteen. Varmaankin johtuu sen ajan tavoista ja asioiden hyväksymisestä. Yksi nuorehko haastateltava totesi, että vasta eskarissa hän ihmetteli, että asuuko joidenkin vanhemmat yhdessä.
Kirjan lopussa on lista mitä vanhempien tulisi lapsilleen viestittää eron yhteydessä. Mietin omaa eroani 12 vuotta sitten tai oikeastaan eroprosessi alkoi jo noin 15 vuotta sitten. Lasteni kanssa emme ole liioin siitä jutelleet. Poika vaan kerran totesi, että oli kaverilleen todennut, että hän ei muista meidän riidelleen eroa ennen, johon kaveri oli vastannut, että kyllähän teillä riideltiin. Hyvä, jos Poika ei tätä muistanut tai pitänyt sitä niin pahana. Omasta mielestäni eromme sujui lasten kannalta hyvin, olemme ex-mieheni kanssa asiallisissa väleissä ja molemmat osallistuneet lapsiemme elämään. Voi olla, että koska lapsemme olivat kovin eri ikäisiä erotessamme, niin he ovat kokeneet asian täysin eri tavoilla. Kuopus on ollut ainoa, joka on reissanuut kahden kodin väliä, Poika muutti pian jo pois kotoa, Tyttö taas vieraili isänsä luona vain "käymäseltään", silti kaikilla on hyvät välit isäänsä, näin uskon.
Mutta se lista;
1. Ero ei missään nimessä ole sinun syysi. Emme eroa siksi, että sinä olit hankala.
- Meidän eromme ei todellakaan ollut kenenkään syy. Siihen ei liittynyt kolmansia osapuolia, voisi sanoa, että meille lapset olivat kaikki kaikessa, mutta me toisillemme olimme vain lasten isä ja äiti.
2. Olemme kiitolllisia yhteisestä ajastamme, silla saimmehan sinut/teidät.
- Tähän yhdyn täysin sydämin. Parasta pitkässä liitossamme olitte te kolme lasta.
3. Saat ja voit aina tulla puhumaan meidän kanssamme erosta ja muista mieltä askarruttavista asioista.
- Toivon, että lapseni kysyisivät, jos heitä on jäänyt jokin asia vaivaamaan.
4. Olemme äidin/isän kanssa edelleen kavereita.
- Kyllä näin voin sanoa. Tälläkin hetkellä hoidamme yhdessä Kuopuksen autokoulumaksut ja voimme keskustella asioista, joskus paremmin, joskus vain välttämättömin.
5. Emme koskaan hylkää sinua/teitä ja rakastamme sinua/teitä.
- Tottakai, ei kai tämä voi olla epäselvää.
6. Ei ole mitään hätää.
- Toivottavasti lapsemme eivät ole kokeneet mitään hätää. Ainakin olemme yrittäneet parhaamme, ettei lapset ole joutuneet kärsimään erostamme esim harrastusten yms suhteen.
Ero kuitenkin vaikuttaa loppuelämän meidän elämäämme. On lasten ja lastenlasten juhlia, johon osallistumme ex-puolison kanssa uusine puolisoinemme ja lapset joutuvat vierailemaan useammissa paikoissa juhlapyhinä. Toivottavasti he kuitenkin kokevat sen rikkautena, että heidän elämässään on useampi läheinen ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti