Koira on edelleen ihmeissään aukeaksi hakatuista metsistä. Pysähtyy lenkillä katselemaan pitkäksi aikaa. On aivan hämmästyksissään. Välillä katsoo minua ja sitten taas aukkoa. Eilen iltapäivällä sai olla vapaana pihalla, kun metsätyömiehiä ei näkynyt. Minä haravoin kovan tuulen pudottamia käpyjä ja oksan pätkiä poluilta ja pihasta, Koira istui lähellä ja vartioi. Sattuipa myös, että naapurimökin koiratkin olivat tulleet käymään. Iloinen jälleen näkeminen tapahtui välissämme olevalla metsäkaitaleella. Aikansa kuulumisia vaihdeltuaan ja leikittyään, Koira palasi luokseni huhuilematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti