tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lankalaihis maaliskuu

Tässä maaliskuussa on kulutettu lähinnä puuvilla- ja bambulankoja. Lankalaihista avitti arvontapalkintona annetut langat sekä vähäinen lankojen osto.
Kulutus oli grammamäärältään sama kuin helmikuussa eli 1450 g/3236 m.  Ostot oli kaksi kerää bambulankaa uutuusväreissä eli 100 g/216 m.
Nettokulutukseksi jäi näin ollen 1350 g/3020 m.
Ei huono.
Vähitellen lankavarastot ovatkin jo pienentyneet, mutta kangaspuolella ei varastot ole pienentyneet vaan päinvastoin kasvaneet.  Isosiskoni toi mm. laatikollisen verhokankaita ja itsekin olen ostellut kivoja lastenkankaita.  Kesää kohden käsitöiden tekokin muuttuu.  Neulominen jää ja virkkauskin on jotain mattojen tekoa.  Mutta kesään on vielä aikaa.

Pantatehtailua

 

Taas kävi niinkuin yleensä aina käy, kun innostun jostain.  Tein ensin pk-pannan omalle Koiralleni ja koirakaverille ja sitten ystävän koirille, mutta noita oli niin kiva tehdä, etten osannut lopettaa.
Niitä riittää nyt sitten muillekin.  Ensimmäisessä kuvassa kangasosuus 35 cm, toisessa 36 cm ja kolmas isoimmalle koiralle, Kuningattarelle, 37 cm, lisäksi kuristinosa.  Kyseessä siis ns. puolikuristava panta.

Välitöitä ideoita odotellessa

Pyyhkeistä menee tosi usein ripustuslenkki rikki, uusia ei tule ommeltua ja siksipä tein pari pyyheripustinta puuvillalangasta virkkaamalla.  Löysin pari pientä muovista rengasta, jonka ympärille virkkasin kiinteitä silmukoita, helpompaa kuin pelkäsin. Toiseen tein kukan ja toiseen pelkän ympyrän,  Pieniä, mutta kovin tarpeellisia juttuja.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

1xoranssi ja 2,5xmusta + valkoinen

                                                  
Yhdestä kerästä oranssia puuvillalankaa ja kahdesta ja puolesta kerästä mustaa puuvillalankaa tuli kassi.  Oranssiväri on luonnossa sellainen tumma poltettu, lähes samanvärinen
kuin Marimekon Pal-laukkuni.
Tehty virkkaamalla poikittain sik-sak virkkausta 7+7 pylvästä, alku- ja loppu yhdistetty virkkaamalla =sivusauma.  Pohja samoin yhdistetty virkkaamalla ja virkattu pylväitä yläosaan ja pylväistä myös sangat.
Pikku Prinsessa sai myös oman tuolin mummolaan.  Tuoli löytyi edullisesti tori.fi palvelusta ja vaikka myytiin huonokuntoisena, niin todella hyväkuntoinen.  Maalaaminen saa    odottaa ensi kesään.



sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Sekalainen seurakunta

Mitä sitä oikein tekisi?  Olen aloittanut isoäidin neliöitä, ympyröitä, kaksi tawashia, virkannut valkoista pussia, mutta mikään  ei nyt innosta ja kiinnosta.  Jotain näistä puuvillalangoista haluaisin tehdä, mutta ovat niin eri värisiä, eri vahvuuksia, paljon mustaa, vitivalkoista, jotain oranssia, keltaista ja roosaa.  Mustaa on hankala virkata illalla, vaikka sitä entiten löytyykin. Valkoinen taas ei ole oikein käytännöllinen pelkästään, ei ainakaan noin ohuena virkkauslankana. Keltaista, roosaa ja oranssia taas on niin vähän etteivät riitä mihinkään.  Ideoita, ideoita, päässä raksuttaa. 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kissanpäivät

Kun on työkyvyttömyyseläkkeellä ja sairaana, niin onko silloin sairaslomalla vai eläkkeellä? Annanko sairaslomatodistuksen Miehelle, kun en niinä päivinä ole kotitöitä tekemässä?  Entäs sitten loma? Voiko eläkkeellä olosta pitää lomaa?  Kun päivät ovat tasaisesti lähes samaa, niin miten loman erottaa eläkkeellä olosta?  Onneksi Mies on vielä työelämässä ja työsskäynti rytmittää viikot arkeen ja pyhään.  Muutenhan se kotona olevalle olisi samaa pötkyä kaikki.  En kyllä aio luopua lomaoikeudestani eläkkeelläkään. Jotain erikoista, normaalista poikkeavaa kivaa tekemistä pitää lomalla olla.  Pelkät kissanpäivät ei riitä.
 



Äiti auta


Voiko pullapala enää ohuempi olla?
Kun on sairas, ei jaksa mitään muuta kuin olla apaattisena muiden ohjailtavana.  Ei jaksa kiinnostua mistään, ei jaksa tehdä mitään. Syö, kun ruoka tuodaan, ojentelee käsiä, kun joku tulee kokeita ottamaan, syö annetut lääkkeet ja nukkuu kaiken väliajan. Kaksi ja puoli päivää meni niin, kuume sahaili ja vaatteet piti vaihtaa välillä kuiviin, kun hikoilutti niin, välillä taas tuotiin lisäpeitettä ettei kylmä olisi niin paljoa värisyttänyt.  Välillä pistettiin sormiin, välillä käsivarteen, välillä mahaan ja tippa toisessa kädessä.  Testien tuloksia tuli pikku hiljaa ja eristys päästiin purkamaan eilisiltana. Lähes heti sen jälkeen tuli verhon taakse toinen potilas, vanhahko nainen, joka oli kaatunut kotonaan ja loukannut itsensä.  Kun oma olotila alkoi oikeiden lääkkeiden avulla kohentua, niin verhon takaa kuuluviin juttuihin kiinnitti huomiota.  Nainen vastaili hyvin reippaasti kysymyksiin, mutta vastaukset eivät aivan olleet totta käytännön kanssa.  Vierailulla kävijöille kertoi sujuvasti pärjäävänsä jo, yksin oli käynyt vessassakin ja voisi jo kotiin lähteä.  Totuus oli, että kaksi hoitajaa teki melkoisen urotyön käyttäessään häntä eilen illalla vessassa ja yöllä nainen huusi ja hakkasi sängyn kaidetta ja repi irti vaippansa ja teki sitten alleen, yökköjen hiljaisesta ja vähän tuskaantuneesta kuiskinnasta päätellen.  Mietin, että pitäisikö vierailijoille kertoa totuus, että älkää missään nimessä tukeko ajatusta kotiin lähdöstä vai luottaako siihen, että hoitohenkilökunta kyllä todellisen asianlaidan kertoo.  Mutta tuli mieleeni, miten minäkin ennen kävin pikaisesti omien vanhempieni luona ja pidin heidän selvitymistään kotona helppona ja äidin tilaa ihan normaalina vanhenemisena.  Mutta sitten kun  vietin joulukuussa aikaa useamman päivän lapsuuskodissani, huomasin, että puheet ja teot eivät pitäneet yhtä.  Liekö sitten vanhuksilla niin polttava halu pysyä omassa kodissa, että muuntelevat totuutta vai eikö he edes itse tiedosta mitä tapahtuu.  Verhon takana oleva potilaskin kertoi lääkärin kierron jälkeen tulleelle miehelle, että lääkäri jo puhui kotiuttamisesta.  Niin lääkäri puhui, mutta minulle, ei hänelle.  Ehkä uusi paikka ja tilanne aiheuttaa sen, etteivät osaa käsitellä kaikkea ympärillä tapahtuvaa.  Mutta jos omien vanhempienne kohdalla teitä epäilyttää vähänkin, ettei kaikki ole kunnossa, niin menkää ja viettäkää heidän kanssaan pari päivää, niin näette miten esim ruuan laitto, pesut ja wc-käynnit todelllisuudessa sujuvat.  Yhden kerran jaksaa aina tsempata, mutta ei useampaa päivää, eikä väsyneenä.
Niin, lääkäri todellakin puhui kotiuttamisesta tai oikeastaan siirtymisestä kotiin sairastamaan, tulehdusarvot olivat puolittuneet ja sokeritkin joten kuten kuosissa.  Aivan varmaa syytä ei osattu sanoa, mutta ainakin pahimmat karsittiin pois ja kun täsmäläääke, joka aloitettiin, alkoi puremaan, niin hoitoa voi jatkaa kotona.  Lääkkeetkin sain mukaan loppukuurin ajaksi.  Tartuntavaaraakaan ei enää ole, joten mitä sitä suotta vuodepaikkaa viemään muilta sairailta.  Kotona saa nukuttuakin paremmin,
pari ensimmäistä yötä nukui kuume- ja lääketokkurassa, mutta viime yö jo todisti, että osastolla olo ei ole rauhallista.  Osastolla on myös pitkäaikaissairaita, joista yksi melko kovaääninen huusi koko sukunsa nimet vuorotellen apuun, mitään hätää hänellä ei ollut, mutta aamukuudesta ilta kahdeksaan, auta huuto kaikui käytävillä ja huoneisiin saakka.  Miten muut potilaat ja henkilökunta sitä jaksavat kuunnella jatkuvasti ja silti olla niin rauhallisia.  "Martta siellä vain huutelee sukulaisiaan apuun, ei hänellä mitään hätää ole".  Vanha ihminen, mutta viimeisenä apuun kutsui aina ÄITIIIIII


torstai 26. maaliskuuta 2015

Eristyksissä



Täällä sitä nyt ollaan terveyskeskuksen vuodeosastolla omassa huoneessa eristyksissä. Hoitajilla ja vierailla hengityssuojat ja suojakäsineet.  Näyttävät vähän pelottavilta. Mummokin joutuu nyt opettelemaan tään mobiililaitteen käyttämistä. Hidasta on.  Ambulassikyydillä tulin ja nyt selvitellään äkillisen korkean kuumeen syytä. Henkikin meinaa välillä loppua kun yskittää niin kovasti.
 Muutenhan tää makoilu menisi jos ei olis epätietoisuutta syystä.  Aamiainenkin lähes hotellitasoa ja ruoka muutenkin hyvää mutt nyt kun verensokerit pomppas huippulukemiin niin en taida enää päiväkahvilla kakkua saada.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Tätäkö on kevät?


 Eilinen lumisade oli vielä mietoa siihen mitä yön ja päivän aikana tuli.  Luonto on kuin tammikuinen satumetsä taas. Koira katsoi avuttomana pihassa, että onko pakko tarpoa tässä lumessa.  Menimme sitten metsään ja siellä oli hieman helpompi kävellä kuin tiellä. Toisaalta toivon, että lumi säilyisi pääsiäiseen, kun pikku Prinsessa tulee mummolaan, toisaalta toivon, että kevät voittaisi sittenkin tämän talven.
                 





 





 





maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen tawashini

Mamma A:n innoittamana etsin hyllystä Jonna Hietalan Kerällä kirjan ja tawashin ohjeen.  Helppo ohje, lanka olisi voinut olla ehkä paksumpaa.
Näitä voisi tehdä vaihteeksi useammanki eri värisinä ja eri paksuisista langoista.  Tähän käytin Blend Bamboo Bambulankaa, sitä kun löytyy edelleen oranssin värisenä lankakoristani.

Lisää värikkäitä rättejä

Viikonlopun aikana tein uusia tiskirättejä, kun entiset ovat jo lähteneet maailmalle.  Ostin Novitan uutta Bambu lankaa raikkaammissa väreissä. Vihreä tosin näyttää kuvissa vaatimattommalta kuin todellisuudessa on.
Palasin näissä räteissä taas tuttuun helmineuleeseen.  Lankojen päätteleminen on aina epämiellyttävin vaihe, joten se aina jää ja jää.
Niin nytkin, äsken sitten päättelin kaikki kerralla.  Nyt niitä taas riittää.

Talvi tuli taas













Viime yönä ja nyt koko aamupäivän on satanut lunta peilikirkkaan jään päälle, niin nyt saa olla varuillaan, ettei liukastu.  Niinpä sitten kävimme aamulenkillä metsässä, kun hanget kesti edelleen.  Koira haisteli innolla puun juuria ja taisi löytää Koiraneidinkin hajuja vielä sieltä.  Koiran värit sopivat harmaaseen metsään täydellisesti. Mielestäni todella kaunis Koira.






sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Sunnuntaipuuhaa

Tänään on taas ihanan aurinkoinen sää. Mies meni pilkille ja sillä aikaa tein lisää pk-kaulapantoja ystäväni koirille.
Nyt kun olen jo muutaman tehnyt ja tiedän mitat, niin pannat syntyvät nopeasti. Tilasin lisää tarvikkeita Pitsitie verkkokaupasta, sieltä saan nyt myös polypropeeninauhaa kahta kokoa, jotka sopivat hyvin pantojen tekoon tai vaikkapa laukkujen sangoiksi.
Ennätimme Koiran kanssa mennä vielä
Miestä vastaankin, muutamia ahvenia oli kalasaaliina.



perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kimalletta

Leveämmästä kimalleontelokuteesta neulomalla saa ihanan pehmeän ja paksun pikkumaton kooltaan 45 x 45 cm.  Tuntuu todella mukavalta jalkojen alla. Näitä paloja jos tekisi enemmän saisi kootuksi isommankin maton.

Koiran kevätmuotia

Etsin varastoistani tarvittavat tarvikkeet ns.puolikuristavan pannan tekoon.  Eli kaksi senttiä leveää nylonnauhaa noin 68-69 cm, koristenauhaa noin 40-41 cm, kaksi d-rengasta sekä collegekangasta nelinkerroin mustassa pannassa ja oranssissa samoin nelinkerroin pörröinen nurjapuoli päälläpäin.  Fleece olisi paras, mutta sitä en löytänyt, fleece riittäisi kaksinkerroin, kankaan pituus noin 35 cm leveys 14 cm, joka siis taitellaan.  Lisäksi otin vanhan pannan malliksi.
Nämä oli nyt tällaisia harjoitustöitä, kunhan saan ostetuksi fleeceä sekä kuviollista nylonnauhaa, niin teen uudet. Malli ei oikein suostunut poseeraamaan, mutta ainakin pannoista tuli oikean kokoiset. Haluaisikohan Koirakaveri tuon pöllökuvioisen?
Shelteillä kun nahkapanta hiertää karvat takkuisiksi ja myös katkoo karvoja, niin pannan pitää olla pehmeää kangasta tai sitten Koirallakin oli pentupantana sellainen keinonahkainen, yllättävän hyvin sekin on kestänyt. Käytämme sitä vieläkin iltaisin, kun siihen on kiinnitetty "merkkivalo", nähdään siten missä päin koira liikkuu.



Pitkä matka kotiin

Minulla ei varmaan ole koskaan ollut yhtä pitkältä tuntuvaa ja surullista kotimatkaa, kun eilen illalla oli.  Itkin koko matkan.  Koiraneidistä luopuminen otti niin koville.  Ehdimme kiintyä toisimme jo todella paljon.  Koiraneitikään ei halunnut lähteä luotani omistajansa luo, vaan kiipesi syliini ja tökki kuonollaan kaulapantaansa joka oli kädessäni.  Halusi, että lähdemme yhdessä pois, takaisin.  Omistajansa piti väkisin ottaa Koiraneiti haltuunsa.  Aamulla oma Koira tuli ihan viereeni ja nuoli minua, aivan kuin Koiraneiti teki aamuisin, Koira halusi omalla tavallaan lohduttaa.
Tiedän että tein oikein, kun näen miten levollisesti Kissa nukkuu sohvan selkänojalla ja tulee kiehnäämään jalkoihini.  Silti luopumisen tuska on suuri.
Mietin myös sitä, miten unelmistani/haaveistani yksi toisensa perään murenee "muiden" takia.  Olen aina tottunut antamaan periksi muille.  Kissakinhan on poikani kissa, joka jäi meille asumaan.  Tänne muuttaminen oli Miehen muuttohaluttomuudesta johtunut ratkaisu.
Myös "aikasemmassa elämässäni" jouduin elämään muiden tahtojen mukaan.  Missähän iässä sitä oppii itsenäiseksi, oman tien kulkijaksi,
päättäväiseksi omien ajatusten toteuttajaksi?

torstai 19. maaliskuuta 2015

Itkettää...

Viime yön Koiraneiti nukkui vieressäni samalla tyynyllä.  Niinpä sitten itku tuli, kun piti tehdä päätös.
Tänään ulkoillessamme Koiraneiti alkoikin jahdata Kissaamme ja sai aikaiseksi vahinkoa.  Kissan turkista lähti iso läiskä karvoja ja tuli pieni naarmu.
Kissa pelkäsi Koiraneitiä myös sisätiloissa, joten oli pakko miettiä sitä, voimmeko pitää toisen koiran.  Koeaikaahan meillä on huomiseen. Päätös oli vaikea tehdä, vaikka se toisaalta olikin selvää.  Emme voi ottaa koiraa, joka ei pidä kissoista.  Kissankin pitää saada olla vapaasti ja rauhassa omassa kodissaan.
Tämä tarkoittaa sitten sitä, että Koiraneiti lähtee tänään jo takaisin.
Haave toisesta koirasta karisee pois.  Kissamme tulee kuitenkin pelkäämään muita kuin omaa Koiraamme, joten jatkossakaan emme voi ottaa toista koiraa. Olo on surullinen ja pitkitän lähtöä.  Lupasin itse viedä Koiraneidin takaisin.  Mukaansa hän saa tekemäni kaulapannan muistoksi viettämästään viikosta täällä.  Voi kuinka se onkin niin suloinen ja toisaalta sitten ärhäkkä ja arvaamaton. Ikävä on silti suuri.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Neuletyyny

Tuntuu, että aika menee koirien kanssa puuhatessa ja kun säät on vielä tosi aurinkoiset ja hankikelit hyvät, niin mikäpä on metsässä liikkuessa.
Koiraneiti onkin tosi vikkelä juoksemaan ja etsimään itselleen keppiä.  Koira taas on paljon rauhallisempi ja tutkailee maailmaa mielummin verkkaisemmin kulkien ja pysähtyen välillä.  Illalla heittelimme palloa koirille ja Koiraneiti voitti juoksun lähes aina.
On nyt jo vähän oppinut meidän lauman tavoille, nukkuu aamuisin jo puoli tuntia pitempään kuin alussa.
Ontelokuteesta neulottu tyyny valmistui tänään Tytölle ja Vävylle rahin seuraksi.  Neuloin viiden ja puolen puikoilla, kun muuten olisi tullut liian löysää.


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Valmis!

Aloitin tämän kolmiopeiton tekemisen  viides maaliskuuta.
Minulla oli kaksi kerää turkoosia Novitan Bambulankaa ja kolme kerää lilaa Novitan Tenessee-lankaa.  Tällainen siitä sitten tuli.
Koko 50x75 cm.  Osan kolmioista tein virkkaamalla suoraan yhteen, osan jouduin ompelemaan toisesta reunasta.  Lilaa kun oli enemmän, niin tein reunat sillä virkaamalla kiinteitä silmukoita muutaman kerroksen ja sitten pylväitä muutaman ja lopuksi vielä kiinteitä silmukoita kerroksen. Lankaa jäi pieni pätkä molempia.

Tutustumista

Koiraneiti on jo rennosti ulkona aivan kuin olisi aina ollut meillä. Sisällä vielä seuraa minua tarkasti vaikka vessaankin eikä aikonut eilisiltana lähteä ulos Miehen kanssa, piti nameilla houkutella.
Koira taas mökötti illan, Koiraneiti kun hyppää ketterästi syliin, kun istahdan sohvalle, Koira taas on hitaampi ja kömpelömpi ja ei ennätä vallata sylipaikkaa.  Yritämme huomioida molempia tasavaertaisesti.


    



                                                 
Kissa päätti tänään tehdä tarkempaa tuttavuutta uuden perheenjäsenemme kanssa.  Koiraneidin nukkuessa hiipi hiljaa haistelemaan tassuja ja tarkasti mistä tämä otus on tullut, kun ei ollutkaan vaan vierailulla.
Koiraneitikin osasi olla rauhallinen vaikka havahtuikin nuuskimiseen.
Ei muuten uskoisi miten kovasti pieni koira osaa kuorsata.














maanantai 16. maaliskuuta 2015

Yhdessä virkaten


Kolmioista  virkattu peitto edistyy hitaasti mutta varmasti, Koiraneitikin halusi osallistua virkkaukseen, mutta nukahti sitten syliini.  En raaskinut siirtää vaikka lanka loppui.
Välillä piti taas ulkoilla, uuden koiran tavoista, kun on vaikea sanoa, niin parempi käyttää useammin pissalenkillä.  Hyvin totteli irtikin ollessa. Ja jos muu ei auta, niin namit houkuttelevat, näin sanoi omistaja.


Kullan kimallusta


Pieni Neitikoira sai uuden kaulapannan.  Ketjusysteemi oli jo hankittu aiemmin, ajattelin ommella pannan Koirallemme, muttei tullut tehtyä. Virkkasin kimalleontelokuteesta pannan ja kiinnitin lenkit tiukasti siihen.  Sopii neidille.