perjantai 20. helmikuuta 2015

Kukkaron rouvaksi

Aamulenkillä kävimme veneiden laskupaikalla ja joka kerta tämä merkki huvittaa.  Jos tässä vaiheessa ei tajua, että tie päättyy, niin sitten ajaa järveen.  Melkoisen turha merkki mielestäni.
Tänään laitoin laskuja maksuun ja totesin, miten pieni eläkkeeni onkaan.  Monen mittapuun mukaan se on isompi kuin peruskansaneläkkeen saajan, mutta tässä elämäntilanteessa, kun ei normaalisti ole vielä eläkkeellä. niin menot ovat aivat erilaiset.  Asuntolainojakin on vielä jäljellä, kun sitä suunnitteli olevansa vielä yli kymmenen vuotta työelämässä.  Nuorin poika on juuri täysi-ikäinen, mutta opiskelija, joka tarvitsee vielä äidin apua etenkin harrastusten maksuun ja elatustukeakin maksan lapsen isälle, jotta lapsi saa asua vielä kotona.  Sopimuksemme mukaan olemme "elättäneet" lapsiamme vähintään toisen asteen tutkintoon saakka ja tarvittaessa jatkossakin sen mitä olen pystynyt auttamaan. Itsekin on vielä sen verran virkeä, että jaksaisi käydä esim konserteissa tai teatterissa ja ensimmäinen lapsenlapsikin on vasta pieni.  Hänellekin tekee mieli jotain ostaa tai tehdä. 
Vaikka omat menot on karsittu minimiin, niin silti rahat ei tunnu riittävän mihinkään.  Olen tietenkin sortunut ostamaan viime viikolla kankaita, mutta ne oli jo valmiiksi suunniteltuihin töihin, jotka olen luvannut tehdä.  Kirpputorillakin olen myynyt ylimääräisiä tavaroitani ja saanut sieltä joitakin "kolikoita".   Mutta mistä lisätuloja, jotta saisi vapaammin olla?  Jossakin blogissa neuvottiin miettimään omia vahvuuksiaan ja työstämään niistä lisätuloja.  Tietenkin oman ammattini osaan, mutta kun juuri siitä olen jäänyt työkyvyttömäksi, niin en niitä töitä pysty tekemään.  Käsityöt taas eivät yleensä tuota, vaan enemmänkin vievät.  Lukemisella ei rikastu. Mutta jos tuloja ei saa isommksi, niin mistä vielä voisi säästää.  Olen tehnyt budjettiakin, mutta en löydä ratkaisua.
Kotiani en halua myydä, toisaalta ei se säästöä toisikaan, jos joutuisi asumaan sitten vuokralla.  Tämä paikka on kuitenkin niin rakas meille kaikille, että haluan sen pysyvän yhteisenä paikkanamme jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti