perjantai 26. toukokuuta 2017

Arvonnan voittaja




Tänään kotiin ajellessani piti ihan pysähtyä ottamaan kuva siitä, 
miten paljon lunta vielä on paikoitellen tien varsilla.
Me asutaan täällä itärajalla suurinpiirtein Pietarsaaren korkeudella.
Olisi kiva tietää, onko siellä länsilaidalla sama tilanne vai vaikuttaako meri
sen verran, ettei lunta enää ole.

 
Sammakot ovat jo kevätpuuhissaan ja maantien ojat täynnä sammakon kutua.
Oli niin hauska näky, että oli ihan pakko laittaa kuvakin tähän vaikkei juttuun mitenkään liitykään.
Varsinainen asia oli, että Mukava välipala arvonta 
on päättynyt ja voittaja arvottu.
Onnea Tanja!
Laitoin sinulle sähköpostia, vastaathan pian.


Kiitos yhteistyöstä Roberts Berrie

 

tiistai 23. toukokuuta 2017

Lämmin päivä




Kyllä tuo lämpö saa ihmeitä aikaan.
Tänään lämpötila on jo varjossakin 13 astetta ja aamukahvit oli ihan pakko juoda terassilla.
Nopeasti kylläkin, ettei kahvi liikoja jäähtynyt.
Mutta heti tuli iloisempi mieli ja aktiivisempi olo.
Kissakin on nyt ulkoillut päivittäin jopa useammankin kerran päivässä.
Pikkukissahan oli taas yön omilla reissuillaan ja nukkuu päivän, ne teinit!


Metsätiellä on edelleen lunta paikoitellen, mutta tänään menin eka kertaa tänä keväänä ilman kumisaappaita postia hakemaan, tuntui todellakin jo kesäiseltä.
Vähän tie oli vielä pehmeä, mutta kyllä siitä pääsi.
Aurinko on tosiaankin saanut minutkin aktivoitumaan.
Tänään rapsuttelin saunalle vievän tien ja saunan ympäristön puhtaaksi,
Huomiseksi jätän loput "alapihasta", muuten voi kädet liikaa kipeytyä.
Grillikatoskin pitäsi siivota kesäkuntoon, samoin terassi.  Monta muutakin puuhaa odottaa.
Polttopuitakin pitäisi tehdä kuivamaan ensi talveksi.
Tekemättömien töiden lista on aina loputon.
Nyt kuitenkin tänään nautin ensimmäisestä lämpimästä päivästä.



maanantai 22. toukokuuta 2017

Ensimmäinen kalareissu




Perjantaina täällä itärajalla satoi rankasti koko päivän.
Koska järvi oli vielä lahden perältä jäässä, nousi hämyinen usva kaikkialle.
Koiran kanssa sitä ihmeteltiin vielä osittin lumiselta laiturilta.


Launtai menikin sitten autolla ajellessa.  Kävimme kotiseudullani vanhempiani tapaamaassa.
Äiti on ollut jo viime syksystä lähtien hoitokodissa, kun isä ei enää jaksanut häntä kotona hoitaa.
Kyllä alzheimerin tauti on ihmeellinen, välillä äiti muisti minut, kyseli lapsista ja muisti jopa kysyä, miten pikku Prinsessa on kasvanut ja kuunteli tarkkaavaisesti, kun kerroin pikku Prinssista. 
 Sitten ajatus taas karkasi ja kysyi, että kuka hoitaa lapsiani nyt kun itse en ole kotona. 
 Yritin vakuuttaa, että aikuiset lapset pärjäävät jo ilman hoitajaa.
Isä valitteli pitkiä yksinäisiä päiviä, muttei kuitenkaan suostu muuttamaan minnekään.  
Onneksi veljeni perhe asuu lähellä ja käyvät päivittäin häntä katsomassa.
Kunpa asuisin lähempänä, niin voisin minäkin käydä useammin.  


Kevään merkkejä nämäkin.
Kevään ensimmäiset munkkikahvit läheisessä kesäkahviossa, joka aukesi taas kesäksi.
Munkit maistuivat ihan yhtä hyviltä kuin viimekin kesänä.
Vaarin talolla on pelargoniat talvehtineet hyvin ja osa jopa kukkii jo.
Vielä menee aikaa, ennenkuin ne voi täällä meillä ulos viedä.


Vaarin talo on noin 40 km etelämpänä ja siellä jo raparperi on työntänyt lehdet mullan seasta.
Jotenkin tämä meidän nurkkamme on erityisen kylmää seutua ja
 omista raparpereista on vain aavistus nähtävissä.



Sunnuntaina ennätimme vielä illan suussa käymään pienellä veneajelulla.
Jäälauttoja ajelehti läheisessä Kusiaisvirrassa, 
mutta ensimmäinen kalasaaliskin tuli, pieni kuha. 
Oli taas uskomattoman ihanaa ajella hiljaisella sähkömoottorilla,
ihailla järven pintaa ja kuunnella hiljaisuutta, jonka vain lintujen äänet välillä rikkoivat.


Muista osallistua arvontaan.