maanantai 26. kesäkuuta 2017

Katsaus kasvimaalle



Minulla on kasvimaan reunalla kaksi hyvää vahtia.
Tai eihän tuota aluetta oikein kasvimaaksi voi kutsua,
paremminkin kolme kasvulavaa metsän reunassa.
Ensi vuonna ajattelin laajentaa ja reilusti.
Olen suunnitellut jo pitkää perunapenkkiä.


Tänä kesänä Mies teki syreenin ympärille kahdelle sivulle aidat.
Siitä tuli oikein nätti, sain siihen samettikukat istutettua.
Koira tosiaankin aina pitää vahtia, kun touhuilen pihalla,
ei pääse kukaan "yllättämään" emäntää.


Viime vuotisista mansikoista ei talven jäljiltä selvitynyt oikeastaan yhtään.
Onneksi sain ystävältäni taas uusia taimia, toivottavasti nämä selviävät.
Taimissa oli jo paljon kukkia, joten mansikkasatoa tässä odottelen.


Raparperikin kasvaa kohisten.  Tilli on myös taimella ja ruohosipuli jo pitkänä.
Yhden lavan päähän ostin kesäkurpitsan taimen eurolla.
Voi, kun se tekisi edes muutaman kesäkurpitsan.
Samassa lavassa on myös kaksi tomaatin taimea.


Ei meillä kasvu vielä kovin pitkällä ole.  Taimena ostetut kukat kukkivat,
syreenikin on kovin onneton.  Liekö huono multa vai huono hoito vai molemmat.
Pelargoniat talvehtivat ihan hyvin Vaarin talolla ja lannoitteen käyttö on auttanut ne
hyvään kasvuun ja joihinkin jopa kukkimiseen.


Voitin toukokuussa eräässä blogiarvonnassa tällaisen kasvualustan.
Kylvin siihen salattia ja kovin pienet ovat vielä taimet.
Tämä on kyllä ihan kätevän oloinen ja pitää kosteuden hyvin,
jopa liiankin hyvin.  Meillä se on sijoitettuna terassin takarappusille ja
vesisade pääsee sitä kastelemaan.  Jouduinkin tekemään siihen sivulle reiän,
jotta liika vesi valuisi pois.  Sateista ja kylmäähän täällä itärajalla on edelleenkin.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannus




Juhannukseen valmistauduin siivoamalla ja siivoamalla
sekä hankkimalla ruokaa ja juomaa sekä hyttyskarkotteita.


Kaasupullo on täysi,  grilli pesty, lelut kaivettu varastosta,
kukat laitettu, tervetuloa!


Kumisaappaille ja reinoille on kesällä aina käyttöä.


Vävykin vaihtoi valokatteen terassilleen juhannusviikolla.
Työturvallisuus ei ollut aivan huippuluokkaa.



Juhannus on juhannus, on säät sitten millaiset vaan,
niihin pitää vain varautua.

Pikkukissa ei turhia paineita ottanut juhannusvalmisteluista.


Koira taas vartioi jokaista tekemistäni ulkona ja sisällä.
Hyvää Juhannusta!


torstai 22. kesäkuuta 2017

Purnausta



Ei pitäis valittaa, mutta valitan silti.  Nimittäin tätä epätasa-arvoisuutta.
Kaikkiallahan sitä on, toisilla on asiat paremmin kuin toisilla.
Onhan itselläni paljon asioita hyvin, tosi paljon.
Enkä varmasti ole sairauksieni kanssa edes sieltä pahimmasta,
kalliimmasta, vakavammasta tai  huonoimmasta päästä.
Purnaankin kaikkien meidän puolesta, joilla kuluu rahaa
terveydenhoitoon todella paljon.
Itselläni sitä kuluu lääkkeisiin, myös niihin pakollisiin, joita Kela ei korvaa sekä
hammashuoltoon ja silmälaseihin.
Joskus nuorempana silmälääkäri lohdutti, että kyllä se näön huononeminen
tasoittuu vanhemmiten, ei ole. Puolitoista vuotta sitten uusin silmälasit
ja nyt en enää näe näillä kunnolla.  Ei ole varaa uusia, jo pelkät linssit maksavat yli 700 euroa.
Hammaslääkäriin, siihen kunnalliseen, kun täällä ei pääse,
menee vuosittain 2-300 euroa, vaikka vain tarkastus ja suuhygienisti,
nekin on pakko käydä vuosittain diabeteksen ja suussa olevan punajäkälän takia.


Entäs sitten nämä lääkekorvausten muutokset tänä vuonna.
Itselläni lääkekatto eli se 50 euron omavastuun lisäksi reilun 600 euron lääkekatto täyttyivät viiteen kuukauteen.  Monella varmasti paljon nopeammin.
Sata euroa kuussa lääkkeisiin eläkkeestä on paljon.
Eikä se edes tule niin tasaisesti.  Yksi lääkehaku apteekista  maksaa jo monta sataa kerralla.
Helpottaahan se nyt loppuvuodesta, mutta eikö nykytekniikoilla saataisi sitä
tasoitettua vuoden ajalle tasaisemmin.
Toimin paikallisessa diabetesyhdistyksessä, jonka kokoontumisissa myös diabeteshoitajat käyvät ja he ovat huolestuneita siitä, että osa joutuu jättämään kalliit lääkkeet ostamatta,
koska ei ole varaa laittaa isoja summia kerralla niihin.
Itselläni etsittiin sopivaa lääkeyhdistelmää pitkään, jotta saatiin verensokeri kohtuu lukemiin.
Nyt tarvitsen kahta tablettilääkettä ja yhtä pistettävää.
Näistä kaksi on todella kallista.
Oma vika, toteaa moni jopa terveydenhoitohenkilöstöstä kakkostyypin diabeetikoista.
Pitääkö siitä silti rangaista, eikö ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän.
Sitä paitsi diabetesyhdistyksemmekin kokoontumisissa olen nähnyt vain 
normaalipainoisia, ihan tavallisia ihmisiä.
Kyllä siihen kakkostyypin diabeteksenkin puhkeamiseen vaikuttaa niin 
monet asiat.  Itselläni perimän lisäksi myös mm. stressi vaikutti siihen.


 Kallista oli silloinkin kolmen lapsen kanssa, kun kaikilla on silmälasit.
Tai Poikahan sitten aikuisena kävi leikkauksessa eikä enää laseja tarvitse, 
mutta aikoinaan tarvitsi.  Lisäksi piti olla piilolinssit urheiluharrastusten vuoksi.
Kun perheessä oli siis aikuiset mukaan lukien viisi, jotka joutuivat
uusimaan silmälaseja, lapset kasvuaikana useastikin,
niin kyllä niihin rahaa kului. Olihan sitä lisäksi muitakin sairausmenoja.
No niin, nyt sitten moni pahoittaa mielensä, että purnaan turhasta.
Onhan niitä vakavampiakin sairauksia, joita ei edes kalliit hoidot paranna.
Tottakai on, en yhtään vähättele niitä, päin vastoin.
Kun viimeksi taas jaoin lääkkeitä lääkeannostelijoihin,
niin taas kerran mietin sitä jätteen määrää, joka kertyy yksittäispakatuista lääkkeistä.
Mihin on hävinneet vanhat kunnon muovipurkit, johon yhteen purkkiin mahtuisi
koko kolmen kuukauden lääkemäärä.
Kun joka paikassa nykyisin yritetään välttää turhaa jätettä, 
niin milloinkahan tähän puututaan. 


Anteeksi kaikille lukijoilleni tästä purkauksesta.
En vain enää jaksa kuunnella sitä, että
itsehän olet sairautesi hankkinut ja kyllä eläkeläisillä on niin 
hyvät tulot, että niillä saa lääkkeet ostettua.  Ei ole kaikilla.