tiistai 22. toukokuuta 2018

Kaikenlaista puuhaa



Kaikenlaista puuhaa on viimeisen viikon aikana riittänyt.
Jostain syystä nämä vuositarkastuksetkin osuvat kaikki samalle kuukaudelle.
Olen käynyt hammaslääkärissä, diabeetikkojen silmänpohjakuvauksessa,
sekä rinta- ja kohdunkaulasyöpätarkastuksissa.
Osallistuin myös paikallisen diabetesyhdistyksen tutustumisiltaan paikallisessa kenkäkaupassa.
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ollut aiemmin käynyt siellä.
Todella monipuolinen valikoima ja asiantunteva opastus.
Toinen asia, mikä täytyy tunnustaa, on se, että kummasti nämä mukavat, tilavat ja mukautuvat "mummokengät" alkavat tuntua parhaimmilta jaloissa.
Eivätkä ne edes näytä niin "mummokengiltä", toisaalta mummohan jo olen ja
mummoiässäkin.  En ole koskaan tykäänytkään korkeista koroista ja
juhlakengät tuntuvat aina olevan niin epämukavat jaloissa.
Harmi vaan, että jos haluaa mukavat juhla- tai arkikengät,
niin ne kyllä maksavatkin melkoisesti.


Viime viikolla tapasin myös entisen työkaverini pitsan merkeissä.
Kyllä siinä useampi tunti meni kuulumisia vaihtaessa,
joten jälkiruokakin maistui.  Ihanaa kyllä oli nähdä ja jutella.


Lauantaista sunnuntaihin saatiin Pikku Prinssi ensimmäistä kertaa yksin yökylään,
Tytön ja Vävyn viettäessä ystäväporukan kanssa Tytön 30 v syntymäpäiviä.
Tarkkaan Pikku Prinssi seurasi Vaarin hiekkalaatikon katoksen korjausta,
mutta päätti sitten kuitenkin leikkiä laajemmalla hiekka-alueella.


Onneksi on tullut säilytettyä noita omien lasten leluja,
nyt niille on käyttöä.


Hyvin meillä meni ensimmäinen yökyläily,
tottakai yöllä herättiin muutaman kerran,
mutta sain hyvin rauhoiteltua ja uni jatkui.
Uudestaan sitten viimeistään Ilosaarirockin aikaan.


Eilen sitten lähdettiin iltakalalle.
Isommalla veneellä ja moottorilla päästiin koskikin ylös ja isommalle järvelle.
Mies sai kaksi ahventa, mutta minä vain muutamia nykäisyjä mato-ongella.
Mutta mikäs sen rentouttavampaa kuin katsella kohoa järven pinnalla.


perjantai 18. toukokuuta 2018

Kolmas kerta toden sanoo



Muistattekohan nämä; neulomani kaulurin sekä kietaisuhuivin ?
Huomasin muutama viikko sitten, etten ollut käyttänyt huivia kertaakaan
vaan pitänyt entistä, mieleistä, ohuempaa huivia.
Purin jälleen kerran.


Koska väri on pikku Prinsessan mielivärejä ja lanka kutiamatonta
Baby merinoa ja Alpaca silkkiä,
niin neuloinpa Prinsessalle lapaset jo ensi syksyksi.


Vaikka lapaset näyttivät valmiina isoilta,
ei ne sovitettaessa kovin isot olleetkaan.
Ehkä ne jo syksyllä ovat sopivat.
Ja kun lankaa vielä jäi,
niin neuloin sitten vielä sukatkin.
Ehkä nyt en enää pura näitä.
Mutta huomasinpa neuloessani ja purkaessani sen,
että hyvin langat kestivät vatvomistani.


keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kissanpäivät



Pitkän, kylmän ja runsaslumisen talven jälkeen meitä on hellitty kissanpäivillä.
Aurinkoa ja lämpöä.
Pikkukissakin on nauttinut ja viettää suurimman osan vuorokaudesta ulkona.
Viikonloppuna oli taas reissuillaan jopa yli vuorokauden.
Alkukesästä aina hermoilen, että pärjääkö se,
eihän metsän eläimet vaan syö sitä,
tuleeko se takaisin ollenkaan.
Isompi ja vanhempi, aikoinaan viisi vuotta elämästään sisäkissana viettänyt Kissamme on sisällä vietetyn talven jälkeen alkanut myös ulkoilla terassilla ja sen ympäristössä.


Koirakin on ulkona seuranani ja nauttii kesän tulosta.
Kuumalla ilmalla pitää aina houkutella se välillä sisälle viileään ja juomaan vettä.



Luin viime toukokuun 23.päivän postauksesta, 
että silloin oli kevään ensimmäinen lämmin päivä ja pääsin haravoimaan pihateitä.
Nyt sain eilen jo pihatiet haravoitua ja grillikatoksenkin siivouttua kesää varten.


Joka kevät olen haravoinut pihatiet ja rannalle vievän tien sekä oikopolun
kävyistä ja havun neulasista.
Tänä keväänä olen hieman laiskistunut (vanhentunut?) tai sitten
järkiintynyt enkä enää kerännyt metsäalueelta kaikkia maahan tippuneita oksia,
vain suurimmat.


Välillä piti pitää mehutaukoja.
Mikäs näissä maisemissa on hetki istahtaakin ja nauttia olostaan.
Nyt ei ollut edes itikoita riesana, vaikka niitä muutama iso jo saunailtana
vilvoitellessamme nähtiinkin.
Vesi on tänä vuonna ennätys korkealla ja laituri osittain veden alla.


Mieskin sai kiinnitettyä virkkaamani valeampiaispesän katon rajaan.
Saas nähdä toimiiko, eka kesää kokeilemme.
Löysin tuollaisen hassun ampiaisenkin siihen koristeeksi.