perjantai 17. marraskuuta 2017

Mahtava musta - vuosi väriterapiaa



Olin aina ajatellut, että makramee solmeilu olisi minun juttuni.
Ei ollut.


Ensinnäkin tehdäkseen esim. amppelin tai vaikkapa vain pienemmän unisiepparityön,
niin tarvitaan monen monta 3-4 metrin nauhaa/lankaa.
Vähemmästäkin menee sekaisin.


Ensin harjoittelin solmuja lyhyillä langan pätkillä.


Sitten pitemmillä.


Ostamastani halvasta trikookuteesta sain sormet ja kynnet mustiksi.


Tässä työ näyttää siedettävältä.


Mutta käytännössä pelottavalta.
Jos tämän on tarkoitus karkoittaa pahat unet, niin toimii.
Karkoittaa nimittäin unet kokonaan.
Jotain piti siis vielä yrittää tehdä.


Koska trikookude oli paksu, helmien pujottelu ei onnistunut.
Leikkasin siis naruja lyhemmiksi ja solmeilin lisää.


Tällä unisiepparilla osallistun vuosi väriterapiaa haasteeseen,
värivalintanani marraskuulle mahtava musta.


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Loputon sininen, vuosi väriterapiaa





Sininen, eri sävyineen, on lempivärini,
siksi lokakuun Vuosi väriterapiaa haasteen väriksi tuli
loputon sininen, koska sitä löytyy meiltä kaikkialta.
Pikkuveljeni epäili jopa, että ostimme talomme juuri sen värin vuoksi.
Ei sentään, mutta kyllä se väri tietenkin sai heti talosta kiinnostumaan.


Sinisävyisiä lankojakin löytyy aina varastosta.


Niistä on tullut ainakin villasukkia. 


Mutta nyt ajattelin virkata isääidin ruutuja.


Sommittelin niitä pieneksi peitoksi.
  Tuo harmaa on luonnossa enemmänkin siniharmaa.


Ja tällainen niistä tuli.
Tämä peitto olkoon lokakuun haastetyöni.


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Värikästä syksyä



Kyllä syksykin on kaunista aikaa.


Vaikka yöpakkasia ei vielä ole ollutkaan, niin syksyn värit ovat jo luonnossa.
Niitä oli pakko myös tuoda sisälle piristämään sadepäiviä.


Sateisista päivistä huolimatta Koiran kanssa on ulkoiltava
ja raikastahan ulkona nyt on liikkua.
Koira haukkui ensimmäisellä kerralla sateenvarjoa, kun sen pitkästä aikaa otin käytöön
sadetakin sijasta.


Aamulenkeillä on ollut sadunomaista utua.


Syksyn värit ovat niin monenlaisia ja monissa kohdin.


Syksyn tullen myös mansikkani ovat innostuneet kasvamaan.
Kun nyt vain talvehtisivat hyvin, niin ensi kesänä saisi omia mansikoita maisteltaviksi.


Nyt kun ei enää marjoja siivota keittiön pöydän ääressä, niin uskalsin laittaa
tämän jo elokuussa ostamani liinan pöydälle.
Sopii hyvin harmaisiin penkkeihin ja ikkunan pieliin.


Tänä kesänä järven vesi on ollut korkealla koko kesän.  
Vasemmalla näkyy isosta rantakivestä vain pieni huippu,
monesti kivi on kokonaan esillä.
Ehkä ensi talvena meilläkin vesi riittää kaivossa.


Syksyn tapahtumiin kuuluu myös Syysmarkkinat entisessä kotikaupungissani Joensuussa.
Kävin siellä  Tytön ja pikku Prinssin kanssa.
Markkinakauppiaita oli normaalia vähemmän, liekö sateinen sää haitannut.
Viipurin rinkeli, lohipiirakan pala ja metrilakua tuli ostettua.
Samalla reissulla kävimme tutustumassa myös Perheentaloon.
Mummo tietenkin huomasi monet virkatut työt ja napein koristellun kuumailmapallon katosta.


Värikkäitä syyspäiviä kaikille!