sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Värikästä syksyä



Kyllä syksykin on kaunista aikaa.


Vaikka yöpakkasia ei vielä ole ollutkaan, niin syksyn värit ovat jo luonnossa.
Niitä oli pakko myös tuoda sisälle piristämään sadepäiviä.


Sateisista päivistä huolimatta Koiran kanssa on ulkoiltava
ja raikastahan ulkona nyt on liikkua.
Koira haukkui ensimmäisellä kerralla sateenvarjoa, kun sen pitkästä aikaa otin käytöön
sadetakin sijasta.


Aamulenkeillä on ollut sadunomaista utua.


Syksyn värit ovat niin monenlaisia ja monissa kohdin.


Syksyn tullen myös mansikkani ovat innostuneet kasvamaan.
Kun nyt vain talvehtisivat hyvin, niin ensi kesänä saisi omia mansikoita maisteltaviksi.


Nyt kun ei enää marjoja siivota keittiön pöydän ääressä, niin uskalsin laittaa
tämän jo elokuussa ostamani liinan pöydälle.
Sopii hyvin harmaisiin penkkeihin ja ikkunan pieliin.


Tänä kesänä järven vesi on ollut korkealla koko kesän.  
Vasemmalla näkyy isosta rantakivestä vain pieni huippu,
monesti kivi on kokonaan esillä.
Ehkä ensi talvena meilläkin vesi riittää kaivossa.


Syksyn tapahtumiin kuuluu myös Syysmarkkinat entisessä kotikaupungissani Joensuussa.
Kävin siellä  Tytön ja pikku Prinssin kanssa.
Markkinakauppiaita oli normaalia vähemmän, liekö sateinen sää haitannut.
Viipurin rinkeli, lohipiirakan pala ja metrilakua tuli ostettua.
Samalla reissulla kävimme tutustumassa myös Perheentaloon.
Mummo tietenkin huomasi monet virkatut työt ja napein koristellun kuumailmapallon katosta.


Värikkäitä syyspäiviä kaikille!


perjantai 15. syyskuuta 2017

Syksyinen oranssi, vuosi väriterapiaa



osaltani edennyt jo syyskuulle ja  syksyiseen oranssiin.
Itse yhdistän oranssin kurpitsaan, joita tänä kesänä yritin kasvattaa.
Koristekurpitsat eivät ennätä varmaankaan hedelmää tekemään.
 
 
Jostain syystä tai joku, katkaisi kukkavanat tästä kurpitsasta.
 
 
Miehen mielestä tämä näytti enemmänkin lantulta kuin kurpitsalta.
Siitäkin huolimatta osallistun tällä työllä Vuosi väriterapiaa haasteeseen.




perjantai 8. syyskuuta 2017

Syksy


Reissusta kotiin tultuani, pidin muutaman rennomman päivän.
Käytiin Koiran kanssa useasti lähimetsässä lenkillä ja samalla poimin kanervakimppuja.
Nyt niitä on on kahdeksan kimppua kuivamassa liiterin seinustalle ripustetuissa tikapuissa.
Näillä on hyvä koristella sitten terassia, kun kesäkukat pitää yöpakkasten tultua nostaa sisälle.
Parina yönä onkin jo ollut vain pari astetta enää lämmintä.


Pelargoniat ovat vasta yltyneet kukkimaan ja toivonkin, etteivät yöpakkaset vielä saapuisi.
En kuitenkaan jaksa aamuin-illoin näitä siirrellä edestakaisin.


Eilen olikin jo sateinen päivä ja sisälläkin tuli oltua ja palattua taas bloginkin ääreen.
"Koneella" oloa olen tietoisesti yrittänyt vähentää.
Syykuussa yritän muutenkin "keventää" sekä syömisten että talouden suhteen.
Kesäaika tuli oltua liiankin rennosti, herkuteltua ja rahaakin tuntui kuluvan reilummin.
Nyt sitten yritän skarpata molempia.  
 Vuotuinen diabeteshoitajalla käyntikin lähestyy....


Keräsin metsäretkillämme myös mustikanvarpukimpun.
Tästä, kun lehdet tippuu, niin jäljelle jää vielä kauniit varvut.
Pöydällä aiemmin olleet kesäkukat jo rapistuivat ja lähtivät kompostiin.
Äitienpäiväksi saamani ruusu yllätti uudella kukallaan.  Ihana.
Tykkään niin paljon keltaisista kukista.


Viime viikonlopun matkani aikana pihaan oli ilmestynyt pölkkykasa.
Siinä sitä taas riittää yhteistä puuhaa iltaisin,
Mies halkoo halkomakoneella ja minä pinoan.
Talvella sitten taas tarkenee takkatulen ääressä.